EKA KOULUVIIKKO!

Helouuu!

Nyt oon vähän kertomassa mun ekasta kouluviikosta ja siihen liittyviä juttuja! Alotin koulun siis tän viikon maanantaina ja alotin sen puoltoista viikkoa myöhässä, koska koulun päässä oli ollut ongelmia paperihommien kanssa. Mua se ei kyllä suoraan sanottuna pahemmin haitannu, koska sain nukkua pitkään ja nauttia lämpimistä säistä ja tehä kivoja juttuja. Kouluun meneminen ei kuitenkaan tuntunu pahalta ajatukselta, sillä Suomen päässä koulut oli alkanu jo kuukausi sitten ja mulla oli yli kolmen kuukauden loma takana, eli pisin 10 vuoteen. 

Eka koulupäivä kuitenki kyllä jännitti, etenki koulumatkalla tuntu aika pahalta. Jännitin enimmäkseen sitä, että miten kaikki lähtee käyntiin, tuunko oleen ihan hukassa ja tuunko saamaan ollenkaan kavereita vai oonko koko ajan yksin. Mun eka koulupäivä alko liikuntatunneilla, mikä osottautukin oikeestaan tosi hyväksi jutuksi, koska silloin pysty myös puhuun ihmisille. Mulla kävi siis ekan koulupäivän kannalta ihan parhain päin: mulla oli päivän alusta asti ihmisiä ketkä oli musta kiinnostuneita ja ketkä halus puhua mulle, eikä koko 9 tunnin koulupäivänä tarvinnu olla hetkeäkään yksin. Yleisimpiä kysymyksiä mitä mulle esitettiin oli tietenkin nimi, ikä, mutta myös erityisesti oltiin kiinnostuneita, jos poltan (sillä täällä vähintään puolet oppilaista polttaa) ja jos mulla on poika- tai tyttöystävää.

Suurimmaksi osaksi tunnit on samassa luokassa samojen ihmisten kanssa, mikä on kiva koska silloin näihin ihmisiin tutustuu paremmin ja tää mun luokka vaikuttaa tosi kivalta. Oon prèmierellä, eli ranskan lukion toisella vuosiluokalla kolmesta vuodesta ja tällä luokalla kai kaikki on 99-syntyneitä. Tässä luokassa on vaan 17 oppilasta, ja yks poika tästä luokasta osaa puhua englantia sen verran, että on osannu kohtuu hyvin kääntää enkuks mitä tunnilla on meneillään, kun istun sen vieressä tunneilla - en siis oikeestaan tajua tunneilla mitään. Kaikki kenen kanssa oon puhunu on yrittäny puhuu mulle englanniksi, mutta näitten englannin taso on tunnetusti aika huono. Sen verran kuitenkin osaavat että tajuan suurimmaks osaks mitä seuraavaksi tapahtuu. Ranskaa yritän myös parhaani mukaan puhua ja aina silloin kun ei tuu mieleen yhtään miten asiaa ilmaista ranskaksi, käytän englantia. 

Kouluruoka on tässä koulussa ihan älyttömän hyvää, alkuruokavaihtoehtoja on aina 3-4 erilaista, yleensä tosi hyviä salaattijuttuja, jälkkärivaihtoehtoina jogurttia, juustoja, leivoksia ja rahkoja yms., sekä pääruokavaihtoehtojakin on monesti 2-3. Ruoka on siis tosi hyvää, se on täällä itse ekologisesti tuotettua, sillä tän lukion opiskelukin painottuu just tällasiin aineisiin, biologiaan ja muihin maantieteisiin. 

Ekasta kouluviikosta selvisin siis oikein hyvin! Mulla on ollu koko ajan ihmisiä kenen kanssa olla, oppilaat on mulle tosi mukavia, eikä opiskelu tunnu vielä tylsältä tai raskaalta, sillä opettajat ei anna mulle läksyä, enkä tajua vielä mitään tunneilla. Englannintunnit on tietenkin poikkeus, silloin tajuan kaiken englanniksi puhuttavan, tää englanninopettaja puhuu todella hyvää englantia ja hän pyysi mua jo ekalla tunnilla avustamaan muita oppilaita englannin kanssa. Maanantait ja tiistait tulee oleen rankkoja, sillä molemmat kestää 8.25-17.15, eli koulua on lähes 9 tuntia. Keskiviikkoisin koulu loppuu onneksi jo 12.10 ja torstaina on vähän hassu lukujärjestys, sillä mulla on aamulla 8.25-12.10 tunteja, joitten jälkeen mulla on 4 tunnin tauko ja vielä sitten iltapäivällä yks ranskan tunti 16.25-17.15. Perjantaina koulu alkaa vasta 9.20 ja päättyy 15.15, eli ei oo niin rankka päivä onneksi. 

Tietenkää tää koulunkäynti ei tuu oleen mitään lomaa, eikä oo ollukkaan sillä koko ajan tunneilla yritän kääntää tunnin aiheeseen sopivia sanoja ja yritän pysyä mukana tunnilla, mutta ekan viikon jälkeen on ainakin ihan kiva fiilis tästä, eikä huomenna tarvi mennä kouluun ikävä tunne mahassa. Pitkiin koulupäiviin on tottuminen, mutta kunhan meen ajoissa nukkuun ja syön aamupalan niin eiköhän se siitä. :)

Eveliina 

Pari viikkoa ja melkeen kolmaskin

HEII!

Nyt tulee siis pintapuolista päivitystä mun ekasta vajaasta kolmesta viikosta! Aika on menny ihan yllättävän nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu että täällä ois ollu jo kauanki. Mulla henkilökohtaisesti tää alku tähän mennessä on suurilta osin menny tosi hyvin, en oo potenu ollenkaan koti-ikävää lähtöpäivän jälkeen. Tietenkin läheiset ja kivat jutut Suomesta on mielessä, mutta oon todella iloinen että oon täällä. 

Asun tällä hetkellä siis ihan Lyonin kupeessa, bussilla keskustaan menee noin 25-40 min. ruuhkasta riippuen ja autolla menee vaja 10 minuuttia. Lyoniin pääsin heti ekana kokonaisena ranskapäivänä mun kahden naapurin kanssa jotka on mun hostiskän sisarenlapsia, toinen 25-vuotias nainen ja sen 18-vuotias veli. Tää mun asuinpaikka sijaitsee "mäen" päällä ja se on tosi siistiä sillä joka kerta Lyoniin matkatessa näkee upean näkymän lähes koko suurkaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä Lyonissa olin todella väsynyt, mutta kaupunki oli silti todella upea. Käytiin sillä kertaa Confluence-nimisessä isossa ja todella siistissä kauppakeskuksessa, jota vastapäätä pienen joen toisella puolella on monia yrityksiä sekä kuulemma erittäin kalliita asuntoja. Sieltä mentiin pienen laivan kyydissä lähemmäs keskustaa ja näin samalla hieman Lyonin vanhaa kaupunkia. Keskustasta mulle näytettiin iso Bellecour-niminen aukio, mikä on Lyonin kuuluisin aukio, vaikka se onkin vain tyhjä iso aukio, jonka keskellä on suuri hevospatsas. Aukion vierestä lähtee pitkä pitkä katu täynnä kauppoja ja kahviloita, jota pitkin kävelimme hetken aikaa. Koska päivä oli todella kuuma kaupungilla oloon, +34 astetta, päätettiin tän jälkeen lähteä takaisin kotiin uimaan.

Tällä perheellä on siis uima-allas (ja ihana poreallas) ja oon kyllä suomalaisena ottanu siitä kaiken irti, varsinkin kun muutamaa päivää lukuun ottamatta kaikkina päivinä lämpömittari on näyttänyt yli +30 ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Olin kyllä ennen lähtöä kattonut Lyonin säätiloja, mutta näin kivoja rantalomasäitä en ollut kyllä osannut odottaa. Kesävaatteita onneksi on mukana ja nyt on kivat brunarajatkin hommattu! 

Mulla tässä perheessä on siis 14-vuotias hostsisko ja tätä hostveljeä en ees kerennyt nähdä, sillä se lähti Brasiliaan vaihtoon päivää ennen kuin saavuin ite tänne. Sain siis hänen huoneen, mikä on kyllä aika iso ja tosi viihtysä, lukuunottamatta seinillä olevia koripallojulisteita. :) Tää talo on kohtuu iso, periaatteessa kolmikerroksinen, sillä pohjakerroksessa on varaston lisäksi pieni "kuntosali", infrapunasauna, sekä joitain pelipöytiä.

Oon "vähän" myöhässä tän ekan päivityspostauksen kaa täältä käsin ja on vaikeeta valita vaan muutama juttu mistä kertoa, sillä tän vajaan kolmen viikon aikana oon kerenny tehdä jo vaikka ja mitä, mutta jatkossa tun kirjottaan tiheämmin että siisteistä jutuista voi kertoa enemmän kuin tällä kertaa. Tuun myös laittaan enemmän kuvia koska kuvat on kivoja ja nyt en niitä laita koska on liian vaikeaa valita kaikista tapahtuneista vaan muutamia.

Näitten vajaan kolmen viikon aikana on siis ollu paljon kivoja juttuja ja tässä esimerkkejä: oon tavannu monia monia kertoja älyttömän monia vaihtareita eri puolilta maailmaa Lyonissa mikä on ehkä siisteintä ikinä, oon saanu puhuu sikana englantia ja yrittää puhua ja oppia ranskaa, oon käyny ranskalaisessa leffateatterissa (joka oli ihan törkeän iso), oon syöny niin paljon uusia hyviä ruokia ja myös vähän pahempiaki, oon exploorannu Lyonia sekä päivänvalossa että pimeällä ja oon todennu sen älyttömän kauniiksi ja kivaksi (suur)kaupungiksi, nauttinut kuumista säistä altaalla, nähny Lyonin lisäksi muutaman muun niiiiiin kauniin paikan ja saanu tuntea onnellisuutta nukkumaan mennessä.

Tällasta tällä kertaa, 

Eveliina

23.8.16

Bonjour!

Nyt on Ranskan puolella tullu vietettyä jo reilu viikko ja tässä tulee pientä päivitystä lähinnä lähtöpäivästä ja kerron erillisessa postauksessa viikosta täällä, sillä muuten kukaan ei jaksais näitä lukea. :)

Melkein iloinen kuva Rovaniemen kentältä.

Lähtöpäivänä 23.8 herätys oli jo 4.30 ja herääminen tuntu erittäin raskaalta kahden huonosti nukutun tunnin jälkeen. Oltiin siis mun lähdön takia venytetty pikkusiskon ja ranskalaisen vastavaihtarin (ketä mun perhe hostaa nyt pitkälle tätä syksyä) kanssa nukkumaanmenemistä aika pitkälle. Edeltävänä iltana mulle kävi vielä heipat sanoon muutamat ihanat kaverit ketä paikalle pääsi. Vikan kokonaisen Suomi-päivän vietin tekemällä pieniä viimehetken ostoksia, kävin kahvilla vikaa kertaa juomassa mulle yhden harvoista kurkusta alas menevistä kahvipitoisista juomista, vanhempien kanssa syötiin lempparikiinalaisruokaa ja sain myös pakkaukset valmiiksi. Koko päivänä vietin illalla yhden tunnin itkun kynnyksellä (ja hetken sen toisella puolella) mutta sen ylipäästyä lähtö tuntu niin siistiltä jutulta. Vaikka lähteminen oli haikeaa ja vuoden myötä tulee myös vaikeuksia, tuli mulle kotipihasta lähtiessä fiilis, että tää on oikee päätös.

Lentoja oli tosiaan kolme, ja Helsingissä Adan kanssa tavattiin kolmas kohtalokaveri Nea joka oli matkalla toiselle puolelle Ranskaa vaihtoon. Lennot ja muu matkustus meni oikein kivasti, vaikka väsymys oli kova. Yks kohauttava juttu mitä Suomessa ei pahemmin näe oli Pariisin CDG-kentällä porukka security-miehiä, jotka käveli kentällä isojen aseiden kanssa. Pariisin kentällä oli myös ihana punainen piano, jota me kaikki pianon soittoa harrastavat päästiin soittaan. Pariisin kentältä lähtevän lennon lähtöportilla tavattiin samaan suuntaan ja jopa ihan lähellekin suuntaavia yhdysvaltalaisia vaihtareita.

Viimeisen lennon aikana jännitys hostperheen tapaamisesta alko nousemaan aika kovasti, mutta turhaan sitä sitten jännitin, sillä vastaanotto oli erittäin mukava ja lämmin. Lyonin kentällä vastassa oli siis perheen hostiskä ja tämän sisarentytär, joka on ollut myös vaihdossa ja maailmalla joten hän osasi englantia. Lentokentällä tavattiin vielä monia mukavia Rotary-ihmisiä ja hoidettiin pari asiaa, jonka jälkeen suunnattiin ekaan kotiin. Kotona mun tuloa juhlistettiin mun uusien naapureiden kanssa, jotka ovat siis tälle perheelle läheisiä. Syötiin oikeasti hyviä ranskalaisia pikkuruokia ja juteltiin paljon. Ranskaa huomasin ymmärtäväni enemmän kuin odotin, mutta kuitenkin vain erittäin vähän, mutta englannilla ja (vähällä ranskalla) pärjäsin hostiskän sisarentyttären ansiosta. Englanti onneksi sujui jo melko hyvin, sillä meillä kerkesi olla kotona ranskalainen vaihtari viikon, jonka kanssa puhuin koko ajan englantia. (Vaikka sekään ei nyt läheskään suomen tasoisesti tule ulos, on se kuitenkin ranskalaisten englanninkielen osaamisen tasoon nähden heidän mielestä sujuvaa englantia.)

Matkustuspäivän aikana fiilikset vaihteli paljon ja paljon myös väsymyksen takia. Ylipäätään olin itelle yllättävänkin tyyni ja normaali kaikesta ja olin tosi innoissani suurimman osan ajasta. Ajoittain tuli joitain huonompiakin fiiliksiä, mutta tiesin sen olevan normaalia joten en panikoinut. Mutta vaikeinta varsinkin parin ekan päivän aikana oli hyväksyä se, että päivän päätteeksi ei enää pääsekkään kotiin "turvaan" ja näkemään perhettä, vaan kaikesta pitää alkaa selviytyä ilman mitään tuttua konkreettista tukea seuraavan 10 kuukauden ajan.

Eveliina