Nyt on Ranskan puolella tullu vietettyä jo reilu viikko ja tässä tulee pientä päivitystä lähinnä lähtöpäivästä ja kerron erillisessa postauksessa viikosta täällä, sillä muuten kukaan ei jaksais näitä lukea. :)
 |
| Melkein iloinen kuva Rovaniemen kentältä. |
Lähtöpäivänä 23.8 herätys oli jo 4.30 ja herääminen tuntu erittäin raskaalta kahden huonosti nukutun tunnin jälkeen. Oltiin siis mun lähdön takia venytetty pikkusiskon ja ranskalaisen vastavaihtarin (ketä mun perhe hostaa nyt pitkälle tätä syksyä) kanssa nukkumaanmenemistä aika pitkälle. Edeltävänä iltana mulle kävi vielä heipat sanoon muutamat ihanat kaverit ketä paikalle pääsi. Vikan kokonaisen Suomi-päivän vietin tekemällä pieniä viimehetken ostoksia, kävin kahvilla vikaa kertaa juomassa mulle yhden harvoista kurkusta alas menevistä kahvipitoisista juomista, vanhempien kanssa syötiin lempparikiinalaisruokaa ja sain myös pakkaukset valmiiksi. Koko päivänä vietin illalla yhden tunnin itkun kynnyksellä (ja hetken sen toisella puolella) mutta sen ylipäästyä lähtö tuntu niin siistiltä jutulta. Vaikka lähteminen oli haikeaa ja vuoden myötä tulee myös vaikeuksia, tuli mulle kotipihasta lähtiessä fiilis, että tää on oikee päätös.
 |
Lentoja oli tosiaan kolme, ja Helsingissä Adan kanssa tavattiin kolmas kohtalokaveri Nea joka oli matkalla toiselle puolelle Ranskaa vaihtoon. Lennot ja muu matkustus meni oikein kivasti, vaikka väsymys oli kova. Yks kohauttava juttu mitä Suomessa ei pahemmin näe oli Pariisin CDG-kentällä porukka security-miehiä, jotka käveli kentällä isojen aseiden kanssa. Pariisin kentällä oli myös ihana punainen piano, jota me kaikki pianon soittoa harrastavat päästiin soittaan. Pariisin kentältä lähtevän lennon lähtöportilla tavattiin samaan suuntaan ja jopa ihan lähellekin suuntaavia yhdysvaltalaisia vaihtareita.
Viimeisen lennon aikana jännitys hostperheen tapaamisesta alko nousemaan aika kovasti, mutta turhaan sitä sitten jännitin, sillä vastaanotto oli erittäin mukava ja lämmin. Lyonin kentällä vastassa oli siis perheen hostiskä ja tämän sisarentytär, joka on ollut myös vaihdossa ja maailmalla joten hän osasi englantia. Lentokentällä tavattiin vielä monia mukavia Rotary-ihmisiä ja hoidettiin pari asiaa, jonka jälkeen suunnattiin ekaan kotiin. Kotona mun tuloa juhlistettiin mun uusien naapureiden kanssa, jotka ovat siis tälle perheelle läheisiä. Syötiin oikeasti hyviä ranskalaisia pikkuruokia ja juteltiin paljon. Ranskaa huomasin ymmärtäväni enemmän kuin odotin, mutta kuitenkin vain erittäin vähän, mutta englannilla ja (vähällä ranskalla) pärjäsin hostiskän sisarentyttären ansiosta. Englanti onneksi sujui jo melko hyvin, sillä meillä kerkesi olla kotona ranskalainen vaihtari viikon, jonka kanssa puhuin koko ajan englantia. (Vaikka sekään ei nyt läheskään suomen tasoisesti tule ulos, on se kuitenkin ranskalaisten englanninkielen osaamisen tasoon nähden heidän mielestä sujuvaa englantia.)
Matkustuspäivän aikana fiilikset vaihteli paljon ja paljon myös väsymyksen takia. Ylipäätään olin itelle yllättävänkin tyyni ja normaali kaikesta ja olin tosi innoissani suurimman osan ajasta. Ajoittain tuli joitain huonompiakin fiiliksiä, mutta tiesin sen olevan normaalia joten en panikoinut. Mutta vaikeinta varsinkin parin ekan päivän aikana oli hyväksyä se, että päivän päätteeksi ei enää pääsekkään kotiin "turvaan" ja näkemään perhettä, vaan kaikesta pitää alkaa selviytyä ilman mitään tuttua konkreettista tukea seuraavan 10 kuukauden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti